Kuka rakentaisi siltoja niiden polttamisen sijaan?

20.12.2018

Eri Euroopan maista on jo pitkään kantautunut huolestuttavia uutisia. Brexit, Ranskan mellakat, Ruotsin hallituskriisi, Unkarin demokratian kuihtuminen, terroriteot eri Euroopan kaupungeissa, äärioikeiston nousu. Lista tuntuu lohduttomalta. Viimeisen kymmenen vuoden ajan olemme eläneet Euroopassa monella tavoin epävarmuuden aikaa ja samaa polkua on kulkenut myös Yhdysvallat. Liberaalin demokratian kriisistä on puhuttu paljon, mutta ratkaisuja ei tunnu löytyvän. Jos yksinkertaisia vastauksia olisi olemassa, olisimme varmasti jo kuulleet ne.

Vaikka Suomessakin yhteiskunnan ja yhteiskunnallisen keskustelun polarisoituminen huolestuttaa, olemme kuitenkin selvinneet Euroopan turbulenssista kohtalaisen hyvin. Suomen politiikassa on jo pitkään vallinnut yhteistyön perinne. Se on tarkoittanut laajoja enemmistöhallituksia ja työmarkkinoilla sopimisen kulttuuria osapuolten kesken. Se on toisinaan myös tarkoittanut, että politiikka koetaan harmaaksi ja tylsäksi, mutta näinä aikoina tylsyys voi tuntua turvalliseltakin.

Se, että Suomessa on säästytty pahimmalta turbulenssilta, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muutoksen tuulet olisi näkyneet täälläkin. Keskustelukulttuuri on selvästi jyrkentynyt ja sosiaalinen media jakaa ihmiset vahvasti omiin kupliinsa. Asiallinen keskustelu kuplien välillä tuntuu olevan lähes mahdotonta.

Kaikkia mielipiteitä ei tarvitse hyväksyä, eikä asiatonta käytöstä sietää, mutta silti ihmisten välille tarvittaisiin enemmän ymmärrystä. Se koskee jokaista toimijaa, jotka käyttävät puheenvuoroja julkisuudessa. Niin poliitikkoja, kuin tavallista some-keskustelijaa. Että yrittäisimme asettua myös niiden ihmisten asemaan, joiden mielipiteet ovat toiset kuin omamme. Pyrkimys rakentavaan keskusteluun ei tarkoita sitä, että vaikeista asioista pitäisi vaieta. Jos haluamme onnistua ilmastonmuutoksen torjunnassa tai vaikkapa maahanmuuttajien kotouttamisessa, on ihmisiä kuultava ja heidän pelkonsa ja huolensa tunnustettava. Jos muutos pelottaa, ei pelkoa voi purkaa käskemällä, vaan aidolla dialogilla ja ymmärryksellä.

Tänä vuonna on vietetty Suomen sisällissodan muistovuotta. Suomessa pystyttiin hämmentävän nopeasti verisen sodan jälkeen kokoamaan kansakunta yhteen ja rakentamaan demokraattista yhteiskuntaa, joka pohjaa tasa-arvolle ja sivistykselle. Ehkä juuri repivä sisällissota johti siihen, että maassa on arvostettu yhteistyötä ja kompromisseja, ja vältetty jyrkkää vastakkainasettelua. Vakaa yhteiskunta on ollut arvo, johon kaikki ovat halunneet sitoutua poliittisista erimielisyyksistä huolimatta. Sen tavoitteen eteen kannattaa tehdä töitä jatkossakin.